perjantai 6. helmikuuta 2015

Haaste vastaanotettu!



Moikka kaverit!

Oikeesti haaste oli osoitettu mulle Toscalle, sekä mun tulevalle pikkuveljelle, mutta koska se ei oo vielä täällä, ja Jasmi taas on vielä täällä, ja Jasmin pitää aina osallistua kaikkeen mihin mäkin... No ymmärrätte varmaan.

Tässä on nää poikien kysymykset, ja meidän vastaukset. Ja tuo sininen olen minä Tosca, ja vaaleanpunainen on tietysti prinsessa Jasmi.

(huom huom! Jos mä puhun äitistä, niin se on tietty toi mun oma ihmisäiti. Mutta jos Jasmi puhuu äitistä niin se oon tietysti minä. Pysykää perässä.)





Mikä on sun lempipaikka nukkua?

Aika vaikea valinta. Ennen se oli sängyssä, äitin tyynyn vieressä. Nyt mä oon nukkunut vähän missä sattuu tuon jälkikasvun takia.. hmm, raapimispuun tolpassa viihdyn edelleen. Ja yöllä myös äitin jalkopäässä.

Mä nukun tolpassa. Koska äitikin. Pitää vaan valita sellanen tolppa jossa äiti ei oo, koska mun äiti on niin ihana ja iso, ettei me molemmat mahuta samaan. 



Ootko enemmän halikamu vai etätoveri?

Muitten mielestä ehkä etätoveri, mutta kyllä mä oon äitin halikamu <3 ja kyllä mä pentujakin oon tykännyt paijata.

Mä oon kuulemma jotain siltä väliltä. Yöllä voin olla myös halikamu. Kyllä mut saa syliin ottaa, mut en mä ite sinne viitti mennä. Niin ja äitiä mä tykkään kyllä halia <3 



Onko sulla jotain tosi pahoja tapoja?

Just nyt me tapellaan äitin kanssa joka aamu siitä, saako kynsiä terottaa sohvan päätyyn. Mun mielestä saa, mut äitin ja suihkepullon mielestä ei saa... Mut kun se on parempi kun mun kaikki raapimispuut yhteensä! Miks äiti ei tajuu!

Mullan syöminen ja levittäminen, ja tuollaset yleiset hortonomihommat, ja äitin ruuan varastaminen, tietokoneen näytöllä kipittäminen ja sen sekoittaminen... siis ei oo, mä oon ihan viaton yleensä aina.   



Mitä ottaisit mukaan autiolle kiipeilypuulle?

Mustan Hiiren <3 

Mä ottasin äitin. Äiti äiti äiti <3



Jos sun olis pakko valita niin pukisitko päällesi paidan vai housut?

Mulla oli just yhden päivän sellanen kokopuku kun tultiin eläinlääkäristä. Sen kanssa oli vähän hankala kävellä, ei tassut jotenki noussut. Mut ei se muuten paha ollut, eli tän kokemuksen perusteella paidan.

Hmmm..täh? Ai mitä äiti sanoi? Paidan. Joo mäkin. 




Me aateltiin että me ei nyt ehkä haasteta ketään, koska äiti sanoi että tää on kiertänyt melkeen kaikki kissat tai ihmiset jo läpi. Eikä meillä oo kovin paljon lukijoitakaan. Mutta jos joku haluaa tulla haastetuksi, niin kyllä me sitten voidaan keksiä kysymyksiä!


Terkuin Tosca & Jasmi




maanantai 2. helmikuuta 2015

Secrets, as promised.



Tässä hän on!


Oma pieni salaisuuteni <3
Hän saapuu perheemme jäseneksi näillä näkymin maaliskuun eka viikonloppu.

Kyseessä siis punatäplikäs/valkea bicolour maine coon poika, nimi vielä mietinnässä ;)
Mullahan on tapana napata nimet jostain sadusta, mutta tällä kertaa mikään nimiehdokas ei ole tuntunut oikealta. Pitkään maisteltiin Nemoa, mutta ei sekään oikein tunnu hyvältä..
Olen siis laajentanut nimikategoriaa "mikä nyt tahansa nimi joka näyttää sopivalta!"
Vahvin ehdokas on tällähetkellä Dexter.


Ehdotuksia ja mielipiteitä otetaan vastaan! Onko Dexter liian hankala käyttää?
Help me out!




torstai 29. tammikuuta 2015

Aika vaihtaa boksia!


..eli Hyvästi LivBox...

Koska viime keväästä saakka tilaamani niin ihana kauneisboksi alkoi mielestäni toistaa itseään, eikä pari viimeistä boksia juurikaan ilahduttanut, lähinnä harmitti..

..Tervetuloa Memebox! =^_^=



Kuvassa tänään korkkaamani, ensimmäiseni!
Ihana pinkki kauneusboksi täynnä korealaisia ihanuuksia! Tuotteista suurin osa on yleensä täysikokoisia, ja minun boksissani niin ovat kaikki tuotteet.
Uusia Memeboxeja ilmestyy viikottain, ja niistä voi valita mieluisimman teeman.
Omani on nimeltään "Daily Must Wears", eikä se ollut pettymys!

Boksin sisältämät tuotteet:
LAILLY    7Seconds Makeup Booster
TOUCH COUTURE    Perfect Dual Kit: Lipgloss tint/Eybrow gel
ESTHETIC HOUSE    Collagen Jelly Pck Mask Sheet x5
LA BELLONA    Camellia Oleifera Oil Clinic
MOKSHA    Double Ton-Up Whitening Cream

Malttamattomana tyttönä ehdin jo testata tälle iltaa useampaakin tuotetta, kasvonaamiosta kulmakarvageeliin ja huulilakkaan. So far so good...

Jos jotakuta kiinnostaa, voin tehdä tuotteista erillisen postauksen myöhemmin, kun olen perehtynyt tuotteisiin pidemmältä ajalta. 
Tää nyt oli vaan tällänen fiilistely =^_^= 


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Luopumisen haikeus ja vaikeus


Kun pikkukisut olivat vasta pieniä, potkivia palloja äitinsä masussa, mietin sitä, kuinka vaikea niistä on luovutusiän tullessa luopua. Silloin vielä elättelin toiveita, että sieltä tulee se kauan odotettu poikapentu, joka saa jäädä luoksemme asumaan... No eipä tullut, kun pelkkiä prinsessoja. 


Ei enää mikään ihan pieni pallo, vaan Tiana 13 viikkoa!



Minä olen halunnut itselleni kissaa siitä lähtien, kun sellaisen ensimmäisen kerran näin. Pienenä uhosin ottavani niitä isona "ainakin kymmenen". Jossain kohtaa tulevan aviomiehen ominaisuuslistassa luki "Ei
 saa olla allerginen eläimille. Ja pitää tykätä kissoista."
Eli nyt kun viimeiset kolme kuukautta jaloissa on pyörinyt neljä kissaa, olen ollut maailman onnellisin! Neljä ei ole ollut yhtään liikaa (paitsi joskus aamuisin, kun niiden rakkauteen meinaa kompastua, ja kun on kova kiire
 eikä ovesta pääse lähtemään ilman että täytyy varoa pieniä tassuja ja viiksikarvoja.)

Mun salainen haaveeni on, että sitten joskus myöhemmin kun on enemmän tilaa ja asutaan jossain muualla kuin kerrostalon vuokra-asunnossa, voisin ryhtyä itsekin kasvattamaan Maine cooneja. Sitä silmällä pitäen nämä Toscan lapset ovat olleet ihan mahtavaa harjoittelua.
.Mutta viime viikonloppuna kun suljin oven pikku Elsan perässä, niiskutin koko illan ja ulisin miehelle, ettei minusta ikinä ole kasvattajaksi! En kestä sitä, että kaiken sen rakastamisen ja vaivannäön jälkeen joku muu tulee ja vie minun täydelliset pienet lapsukaiseni, ja pahimmassa tapauksessa en näe niitä enää ikinä muuta kuin kuvista! Eikä niitä tietenkään kukaan muu osaa hoitaa yhtä hyvin, ei varmasti.

Onneksi paha olo helpotti, ja tänään olen onnellinen kun sain kuvan, jossa Elsa makoilee tyytyväisena uuden kissasiskonsa kainalossa. Elsa oli niin ihmeellinen pieni otus, että sen lähtö teki ison viillon mun sydämeeni. Oli varmasti raskainta, että se oli ensimmäinen lähtijä. Tänään mies pakkasi Tianan kantokoppaan ja lähti viemään sitä Pohjanmaalle uuteen kotiinsa  veljeni perheen luokse, eikä mulla onneksi ole niin paha mieli. Tietysti myös siitä syystä, että tiedän, minne Tiana on matkalla, ja saan nähdä sitä säännöllisesti. Seuraavan kerran pääsemme Toscan kanssa moikkaamaan Tianaa jo helmikuun puolessa välissä. 



Täällä me nyt sitten ollaan kolmestaan; minä, Tosca ja Jasmi. Molemmat ovat olleet umpiunessa siitä saakka, kun Tiana muutama tunti sitten lähti matkalle. Niinpä jää vielä nähtäväksi, alkavatko ne etsiä puuttuvaa pikkusiskoa. Vähän säälittää Jasmi, joka on yhtäkkiä ilman leikkikaveria, mutta toisaalta steriloinnin jälkeen Tosca on ollut todella hellä pennuille ja leikkinyt kovasti niiden kanssa. 
Jasmi on siis edelleen vailla kotia, vähän jännittää kauanko se vielä meillä asustaa. Olen kasvattajalle sanonut, että Jasmi saa asua meidän kanssa niin kauan kun tarpeellista, mutta toivon silti että sekin pian löytää kodin. Salaa kaipaan sitä, että saan Toscan taas kokonaan itselleni, tämä pentuaika kun on niin täydellisesti rikkonut meidän yhteiset rutiinit. Tosca ei vieläkään edes nuku omalla paikallaan tyynyn vieressä, mutta nyt jo sentään makkarissa. Nauttisin mielelläni Toscasta vielä hetken, ennen kuin....

 Niin, meillä on salaisuus! Ja lupaan paljastaa sen täällä ihan pian! =^_^=






sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kuinka tehdään Maine coonista Siamilainen, eli pikkukisut pesulla


Oli blogilla tulevaisuutta tai ei...
Näistä kuvista on ollut mulle niin paljon iloa, että pakko jakaa ne teidänkin kanssa!
Viime perjantaina harjoiteltiin toisen kerran pesua, josta meidän prinsessat suoriutuivat taas hienosti. Onneksi coonit harvemmin moittivat vettä.

Saanko esitellä, cooni-siamilaiset!



 Iiiihanat lepakonkorvat!








Ignooratkaa taustalta meidän ihana vuokra-asunnon kylppäri.
Jos ihmettelette pesualustaa, se on höyrysilityslauta, josta on poistettu kangas päältä. Ihan paras ratkaisu kissan pesemiseen! Kissan saa oikealle korkeudelle, säästää omaa selkää ja kissakaan ei moiti kun joku on koko ajan kumartuneenä päälle. Normaalisti Tosca pestään kolmella eri aineella, mutta pentujen kanssa käytettiin pelkkää shampoota. Tarkoitus oli enemmänkin totutella pesutilanteeseen ja veteen mahdollisten näyttelypesujen varalle, ei tytöt turkkinsa puolesta olisi pesua tarvinneet.
Kuivauspuoli meillä hoidetaan saunan lauteilla. 



Tsekatkaa tuo Tianan niska, se on upea!
Mustasavu on ihan mieletön väri, joka vain paranee ja paranee kun Tiana kasvaa isommaksi.  
Upea hopea pohjaväri tulee esille aina vain enemmän, alkuunhan Tianan väri oli enemmän sellainen "likaisen musta". Tämän porukan myötä olen oppinut myös enemmän kissojen väreistä ja siitä, kuinka ne vaikuttavat turkin laatuun. Toscan turkki on aina ollut silkkinen ja superhelppo hoidettava, ja näyttelyissäkin on saatu aina kehuja siitä kuinka hyvin se on pesty ja laitettu. Nyt vasta tajuan, että se on hyvin pitkälti myös värin ansiota. Hopeapohjaiset värit ovat hankalampia hoidettavia, ja Tianan turkki on ihan silminnähden pörröisempi kuin muilla tytöillä. Myös pestessä huomaa, kuinka eri tavalla se kastuessaan käyttäytyy. Mutta mielettömän ihanan värinen se vaan on!

Tosca säästyi tällä kertaa pesulta, se nimittäin kävi viime tiistaina steriloitavana. Haava on parantunut hienosti, mutta vielä ei kuitenkaan ole pesun aika. Normaalisti pestään Tosca ehkä parin kuukauden välein, vähän turkin kunnosta riippuen. Muuten se pysyykin hyvänä, vain korvantaukset alkavat rasvaantua jos pesuväli on oikein pitkä.
 Toscan karva on kärsinyt jonkun verran imetyksen aikana, sen komeat, pitkät kaulurikarvat katkesivat kokonaan :( Nyt syötän sille geeliä, jonka pitäisi auttaa kissaa sekä turkkia palautumaan mm. imetyksen jälkeen. Toivottavasti siitä on apua! Laiha se on myös, koska ehti kiimailla jopa kolme kertaa ennen kuin vietiin se steriloitavaksi. Ruoka ei siis ole juurikaan maistunut. Nyt se alkaa kuitenkin olla taas oma, ihana itsensä, ja olen niin onnellinen että nuo kiimajutut on ohitse! 

Mites muiden pesujutut? 



lauantai 17. tammikuuta 2015

Lopussa?


Heipä hei!

Pitkästä aikaa tuntui hyvältä istua koneen ääreen ja kirjoittaa ajatuksia ylös.
Viime postauksesta on aikaa jo varmaan kuukauden verran, ja pikkukisuista on tullut vähemmän pieniä kisuja. Rakas Elsa lähti tänään maailmalle, ja se otti todella koville! Onneksi Tiana onnistui valloittamaan veljeni vaimon sydämen niin tehokkaasti, että pääsee asustamaan heille, ja jää siis vähän niinkuin perheeseen :)
Jasmi odottelee vielä omaa täydellistä kotiaan.

Meidän pentuaika alkaa olla siis lopussa, ja samalla mietin, onko bloginkin aika ohitse.
Loppuvuosi oli rankka sekä fyysisesti että henkisesti, niin töiden kuin henkilökohtaisen elämän puolella.
Kissanpentujuttujen tullessa loppuun mietin, onko minulla enää mitään kirjoitettavaa?
Blogi on tuonut viimeaikoina enemmän stressiä kuin iloa. 
Toisaalta kaipaan muiden bloggareiden juttuja ja teidän kaikkien kivoja kommentteja :)

Luulen että annan siis itselleni armoa sen verran, että katselen vielä hetken miltä tämä tuntuu, ennenkuin isken pillit pussiin. Ehkä uusi vuosi tuo taas uutta intoa tullessaan?




Mitä teille kuuluu!??


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulutohinoita kissojen kera



Joko siellä on joulutohinat viimesen päälle käynnissä?
Lahjat ostettuna?

Me ollaan kissojen kanssa puuhasteltu joulujuttuja jo useampi viikonloppu.
Joulukorttikuvaukset olivat ihan oma lukunsa, ei mikään helppo juttu saada tätä porukkaa samaan kuvaan ja katsomaan suunnilleen samaan suuntaan yhtä aikaa! :D
Tässä meidän parhaat palat:


"Kaoottista joulua!"

"Oota mamma mun jalka pitää vielä pestä!"

"Tarhapöllö Tiana tässä moi!"

"Mitäs nää pallot on?"


No kyllähän sieltä yksi hyväkin kuva löytyi, vai mitä mieltä ootte tästä? 



Tosca ei valitettavasti päässyt tänä vuonna mukaan joulukorttiin, siinä olisi ollut jo vähän liikaa haastetta :D
Kortit tilasin alkujaan Photoboxilta, molempia versioita 10 kpl. Tykkäsin näistä niin kovasti että yhtäkkiä keksin aina vain lisää ihmisiä joille kortin voisi lähettää... niinpä tilasin perjantaina vielä yhden kymmenen satsin lisää, tälläkertaa Ifolorilta, jotta kortit tulisivat nopeammin ja saisin ne vielä punaiseen kuoreen ja matkaan joulupostimerkeillä. 

Tänä vuonna mun joulufiilis on ollut vähän kadoksissa, johtuen stressitekijöistä sekä työn että henkilökohtaisen elämän saralla. Edes joululahjojen ostaminen ei ole innostanut, koska hirvittää vain se rahamäärä joka lahjoihin väkisin menee... Niinpä oon sitäkin enemmän yrittänyt kaivaa joulufiilistä esiin näpertelemällä kaikenlaista, joulukoristeista piparkakkutaloon (jonka katto on totaalisen vinossa. Mies tuumasi että "Se on ihan sun näköinen" ja mun on todella vaikea ottaa sitä kohteliaisuutena..) Ostin jopa elämäni ekat jouluverhot! Tosin ne taitaa kyllä olla enemmän talviverhot.






Viimeisin projekti oli tämä hopeisista lasiputkista tehty himmeli. Aika monta tuntia sen kanssa vietin, viimeisin himmelintekokokemus on ala-asteelta :D Niinpä oon aika ylpeä tästä, sen kaunis kimallus ei tosin tule esiin kuvassa. Kissanpennut toki auttoivat parhaansa mukaan :D ihmettelen että rikki meni ainoastaan yksi lasiputki, vähän jännitti onko niiden määrä kuinka jämpti! Putket tulivat siis valmiina ohjeen kera Raahen Taitopajalta. 


Ottiko kukaan muu itse joulukorttikuvia? Mites teidän joulufiilikset, löytyykö?